Kiteytyksiä ja kokemuksia

Pyysin reissulaisia kiteyttämään reissun antia. Tämmösiä kommentteja on tullut:

- Ihmiset ennen asioita! Tästä asenteesta täytyy ottaa oppia. Tiina.

- Ehkä kaikista vaikuttavin kokemus reissulla oli se, että kuinka vähään ihmiset ovat tyytyväisiä. Kuinka ihminen, jolla ei länsimaalaisen silmin ole mitään omaisuutta tai onnellisuuden syytä, on todella onnellinen hyvin pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että saa mangon palasen päivän ruoaksi, tai että hän saa asua risuhökkelin suojissa. Ihmisten täytyisi mielestäni oppia iloitsemaan elämän pienestäkin asioista ja olemaan aidosti onnellisia. Lyydianna.

- Kulttuuriero positiivisempaan päin ja lämpö ja aito rakkaus ja luottamus, että Jumala hoitaa kaiken! Mallia pitäis ottaa heidän uskonelämästään. Carola.

- Kaikilla ihmisilla tuntuu olevan sama toive onnellisuudesta ja rakastetuksi tulemisesta. Kulttuuri ja olosuhteet muovaa erilaiset ongelmat ja kysymykset samojen tavoitteiden ympärille. Ihmiset on kulttuurin ja olosuhteiden takana kovin samanlaisia. Joka paikassa on epätäydellistä ja rikkinäistä, koska sellaisia me ihmiset ollaan. Rakkaus kolmiyhteiseen Jumalaan tuo sellaisen ilon ja tarkoituksen elämään, jota ei tästä maailmasta löydy. Silti joka paikassa tuntuu olevan surua ja murhetta enemmän kuin ihminen jaksaisi kantaa. Syyt siihen on kovin erilaisia. Voitaisiinko täällä Suomessakin ollan enemmän toisiamme varten ja vähemmän toisiamme vastaan? Pitää ihmisiä tärkeämpinä kuin asioita. Täällä on liikaa materiaa, Tansaniassa liian vähän. Tasataanko? Heta-Stiina.

Suomessa jälleen

Viimeinenkin kone laskeutui turvallisesti. Olemme Suomessa. Vettä sataa ja on kylmä :) Sisimmässä on kuitenkin paljon lämpöä, jota ei meiltä oteta pois. Kiitos kaikille matkalaisille, blogin seuraajille, matkaa tukeneille, puolestamme rukoilleille, järjestelyihin osallistuneille ja ennen muuta kiitos Jumalalle siunatusta matkasta.

Saattaapi olla, että blogiin päivittyy vielä jälkitoimituksena kiteytyksiä kokemuksistamme. Pureskeltavaa riittää ja sitä on vaikea pukea sanoiksi. 

Jussi

Kone lähdössä

Kone Dar es salaamista lähtee 22.20. Nyt ollaan kentällä tekemässä viimeisiä ostoksia ja odottelemassa koneeseen nousua. Aamulla ollaan sitten jo Euroopassa, iltapäivällä Helsingissä.

Fokus on pakkaamisessa

Keskiviikko 17.6.



Matkalla kohti särkkää, joka oli tunnin ajomatkan päässä.

Eilinen päivä oli rento. Katselimme luomakuntaa pintaa syvemmältä. Noin tunnin venematkan päästä löytyi särkkä, jonka rantamilla oli hyvä sukeltaa snorkkeleiden avulla. Ne, jotka pääsivät koralleille asti kertoivat nähneensä paljon kaikenlaista ihmeellistä. Minulla viikset estivät sujuvan sukeltelun, nenään tuli suolavettä ja se ei oikein tuntunut mukavalle. Oli siis tyydyttävä enimmäkseen rantavahdin tehtäviin.

Näkymä särkältä merelle.

Rannaltakin löytyi kaikkea mielenkiintoista.

Jaukojumppaa ja valmistautumista snorklaukseen.

Merisiilit ja meduusat osoittivat vaarallisuuttaan. Piikit ja polttavat meduusat jättivät jälkensä. Muistoja nekin. Aurinko lämmitti ja väritti ihoamme. Muistamme, että Tansaniassa on parasta kommentoida lämpötilaa sanomalla, että on lämmin. K-sana on kielletty näillämain, koska se on ruma sana. Aina se on joltakin lipsahtanut ja paikallisten päät ovat tuolloin kääntyneet.

Naisväki letitti hiuksiaan, Olli kans.

Tänään on pakkaamisen aika. Veeraa siteeraten: Nyt vähän fokusta pakkaamiseen. Aamulla saimme nukkua pitempään, mutta ihmejoukko oli rannalla jo vartin yli kuusi katsomassa auringonnousua. Eihän tänne ole tultu nukkumaan.

Tilausajomme noutaa meidät täältä puoli kahdelta. Lento lähtee kymmenen jälkeen. Zurichissä on vain tunnin vaihtoaika, joka asettaa oman haasteensa. Toivottavasti ehdimme jatkolennolle, ettei tarvitse kovin pitkään odotella. Tähänkin pitää kuitenkin varautua. Ei voi tietää, kuten olemme usein täällä todenneet siitä, miten pitkään matka kestää.

Kohta aloitamme loppupalaverin. Vähän kokemusten purkua, Raamattua ja yhteistä rukousta.

Kohta nähdään rakkaat siellä kotimaassa. Täältä ollaan tulossa monta kokemusta rikkaampana.

Jussi

Kohti Bagamoyoa

Maanantai 15.6.

Aamun lentomme sujui hyvin. Rumpujen kanssa Hanna joutui vähän selvittelemään. Onneksi saimme viedä rummut koneeseen.

Nyt olemme Dar es Salamissa. Jatkamme matkaamme tilausajobussilla kohti viimeistä majapaikkaamme. Edessä lomailua turistien tapaan, uimista meressä, rantalöhöilyä... Toivottavasti saamme myös hyvin aikaa käydä läpi kokemaamme.

Vielä muutaman päivän ajan matkamme jatkuu...

Jussi

Majapaikkamme rannalta.

Seitsemäksi kirkkoon

Kymmenen jumalanpalvelusta vietimme kahdessa paikassa.

Leiriläisiä oli noin 200.

Ruokailu tapahtui pihamaalla. Ruokailuvälineitä ei ollut.

Mongin luona jätimme hyvästejä tansanialaisille ystävillemme.

Auringonlasku matkalla Mwanzaan.

Ennen Mwanzaa koimme vielä rengasrikon. Olli oli mielellään apuna.

14.6. Sunnuntai

Niin vain nämäkin nuoret jaksoivat nousta seitsemäksi kirkkoon. Ja kirkonmenot kestivät useamman tunnin. Yhdeksän jälkeen lähdimme kesken messun kohti toisia jumalanpalveluksia, jotka alkovat kymmeneltä. Nekin kestivät 2/2,5 tuntia. Jukka ja Jussi saarnasivat. Nuoret esittivät myös lauluja. Paikalliset liittyivät nopeasti kertosäkeisiin. Yhteinen halleluja kajahti mahtavasti.

Ruokailun jälkeen lähdimme Mongin kotiin jättämään jäähyväisiä paikallisille ystävillemme. Mieskin taas itki, muitakin oli kuin minä. Eipä tainnut oikein monella jäädä silmäkulmat kuiviksi, kun hyvästelimme tietämättä, tapaammeko koskaan. Yhteinen rukous ja toistemme siunaaminen tuntui enemmän kuin luontevalta. Sydämiimme on jäänyt jälki, joka ei varmasti koskaan lähtee sieltä. Kolmiyhteinen Jumala siunatkoon teitä Mongi, Irene, Erik, Mkumbwa, ja monet muut. Olitte meille enkeleitä ja todella vieraanvaraisia. Asante sana.

Hyvästien jälkeen ajoimme kohti lauttaa. Pimeys tuli ennen kuin ehdimme rantaan. Pimeyden keskellä swahilin kielinen laulumme raikui, kun kävelimme kohti lauttaa. Wewe ni Mungu mkuu waweza yote.... Yllätys oli melkoinen, kun paikalliset liittyivät lauluun. Koko lauttamatka lauloimme näiden tuntemattomien paikallisten kanssa niiden, että koko lautta raikui. Huikeaa. Olli löi rummulla tahtia. Todellakin tämä maa on yllätysten maa.

Automme jäivät jälleen toiseen lauttaan, joten jouduimme odottelemaan vastarannalla jonkin aikaa. Lauttamatkan jälkeen ajoimme palanmatkaa ja jätimme Irenen kotikylälle. Kylän kohdalla vaihdoimme myös autosta hajonneen renkaan. Tämänkin saimme kokea. Illalla saimme viestin toisesta haaverista. Irene oli ottanut moottoripyöräkyydin kotiinsa ja matkalla auto oli ajanut heidän kanssaan yhteen. Onneksi Irene selvisi haavoilla ja voi hyvin.

Jälleen olimme myöhään majapaikassamme. Päivällinen oli odottamassa. Nopeasti nukkumaan - tai siis pakkaamaan aamua varten. Aamulla kuudelta on sovittu lähtö Mwanzan kentälle.

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö, tule vielä, kun joutuu yö.

Jussi

Terveys reistailee

Lauantai 13.6.      

Olemme selvinneet pitkälle terveinä. Pientä toivomisen varaa on ollut useammallakin, mutta niistä on selvitty rukouksella ja pitkäjänteisyydellä. Lauantaina kuitenkin alkoi tulla enemmän huonovointisuutta. Muutama joutui lähtemään lepäämään majapaikkaan. Toivomme, että loput ryhmästämme saisi pysyä terveinä. Onnemme kuitenkin on, että olemme näin monta päivää selvinneet todella hyvin.

Leirillä Jukka ja Jussi opettivat kristittynä elämisestä. Nuoremme valmistelivat toimintakanavia paikallisille nuorille. Olli ja Veera painivat lasten kanssa, Heta-Stiina ja Elli pelasivat ultimatea, Iida ja Ellinoora leikittivät, Lyydianna ja Sofia harjoittelivat ilmaisutaitoja, Jukka veti raamattukanavan ja Jussi opetti erilaisia tapoja opettaa. Vauhti oli melkoista ja lasten into kuului vahvasti kirkon ympäristössä. 

Veeran taidonnäyte.

Illalla oli vuorossa Talent-show. Veera näytti, miten tyttökin osaa pomputella palloa. Olli paini paikallisen pojan kanssa. Tansanialaiset lauloivat ja tanssivat, hyppivät voltteja, näyttelivät…

Jussi